Posted on

Semi-urban Microadventure

Even though I tend to take lots of photos while traveling, I rarely shoot any photos where I live. The places you see every day aren’t just as fascinating. Now I decided to do a nightly photowalk just a couple kilometers from my home. I go running often to Pappilanniemi (that would translate as Vicarage peninsula) track, that serves also as a nature trail. The rocky shore in Pappilanniemi is a peaceful place in nature, but still quite near to the town. On the other hand another interesting photo opportunity is along the way to Pappilanniemi. There is a UPM Kaukas’ wastewater treatment plant or the Shit Bay as the employers casually call it. Pappilanniemi is known as an area that has ticks that carry Lyme disease and TBE (tick-borne encephalitis), so you should always perform a tick-check routine.

This time I wanted to sleep under the open sky first time during the Two Nights -challenge. I laid my air mattress on a nice spot by the water and enjoyed the beautiful view. Only downside is about a million mosquitoes that are biting me constantly. I wish that the slight wind from lake Saimaa will blow them away eventually. The temperature is now 14°C (57°F). Even though the sun is already rising, I think I have time to sleep a few hours. At this time of the year the night lasts less than 5 hours in Southern Finland. And during that time it doesn’t really come dark at all.

There was an error connecting to smug. Please try again later.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com

Valokuvaan paljon matkustellessani, mutta jostain syystä omaa asuinseutua tulee kuvattua harvoin. Jokapäiväiset paikat eivät herätä samaa kiinnostusta. Nyt päätin kuitenkin tehdä yöllisen valokuvausretken aivan parin kilometrin päähän kotoani. Lenkkeilen usein Pappilanniemen pururadalla, joka on myös luontopolku. Pappilanniemen rantakalliot ovat rauhallinen paikka luonnossa ja kuitenkin lähellä kaupunkia. Toisaalta kiinnostava kuvauskohde on myös paikalle johtavan tien varrella oleva Kaukaan tehtaiden jätevedenpuhdistamo tai Paskalahti, kuten sitä työntekijät kutsuvat. Pappilanniemessä oleva punkkikanta voi tartuttaa borrelioosia sekä puutiaisaivotulehdusta, joten täällä liikuttuaan on hyvä tehdä punkkitarkastus.

Tällä kertaa päätin myös yöpyä ensimmäisen kerran taivasalla Two Nights -haasteen aikana. Levitin ilmapatjani mukavalle paikalle keskelle rantakalliota ja jäin nautiskelemaan eteeni avautuvasta maisemasta. Ainoana haittana ovat noin miljoona hyttystä, jotka yrittävät syödä minua koko ajan. Ehkä rannalle käyvä pieni tuulenvire ajaa ne lopulta pois. Lämmintä on nyt 14°C. Ajattelin ehtiä vielä nukkumaan muutaman tunnin, vaikka aurinko on jo nousemassa. Yö kestää tähän aikaan vuodesta Etelä-Suomessa alle 5 tuntia ja kunnolla pimeää ei tule ollenkaan.

Posted on

Keep on jamming

I was still feeling sleepy when the alarm went off. We drove back to Matkakeidas to meet the others from trad climbing course (part of them was camping in the same place with us) and headed towards Reventeenvuori. The access at Revenne is far more sensitive than in many other places and that’s the reason why there are no climbing topos on the internet. You can still find them from the Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 -topo book, published by The Finnish Climbing Association. In the Finnish scale the area is truly and utterly magnificent with its high cliffs and great variety of cracks. The granite is rich in crystals, meaning you can enjoy wonderful jamming with perfect friction until your hands bleed. It also offers good placings for the protection. Toni Fohlin, who is the spokesperson for the area, is actively developing the climbing at Revenne and co-operates with the locals. New routes are being made and we’ll have access as long as every climber remembers to behave. There are very clear signs in Finnish, English and Russian telling what are the limits that have been agreed on with the locals (more info from Slouppi-forum).

We continued with the trad climbing course first getting comfortable with the rock by doing some trad climbing. Then we went on learning how to build an anchor from the trad protection and how to deal when the second changes to leader or the leader continues to lead the next pitch. Meaning we were moving on to the theme of multi-pitch climbing. The cliff is not high enough to do actual multi-pitch, but we were able to practice building the anchors after every 5 m (15 ft) or so while climbing the 20 m (65 ft) cliff. Quite soon you have to face the truth that you need to have quite a bunch of nuts and cams to be able to build the anchor after leaving most of the protection below you while climbing. Still the practice was very rewarding and we learned a lot.

At the end of the day we walked through the whole area and I was amazed by the endless row of cliffs that appeared after every turn. There is lot to climb! We would’ve stayed for a while to climb a few more routes in the warm sunny weather, but we still had to drive several hours back to Northern Savonia. This weekend turned out to be unbelievably rewarding in camping, climbing and having the wonderful company of other climbers. I wish that I will have a chance to climb again in Southern Finland during the summer.

Dima’s photos

There was an error connecting to smug. Please try again later.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com

Uni olisi vielä maittanut herätyksen soidessa aamulla, mutta noustava oli. Ajoimme vähän matkaa takaisinpäin Matkakeitaalle tapaamaan muut kurssilaiset (osa yöpyi kanssamme samalla paikalla) ja jatkoimme siitä kohti Reventeenvuorta. Access-asiat ovat Reventeellä poikkeuksellisen tarkkaan rajatut, joten kiipeilytopoja ei löydy netistä, mutta ne ovat saatavilla Suomen Kiipeilyliiton julkaisemasta Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 -kirjasta. Alue on todella mahtava Suomen mittakaavassa todella laajoine ja korkeine kallioineen. Halkeamavalikoima on erinomainen, joten kiteisellä graniitilla pääsee jammailemaan kätensä verille ja trädivarmistuksille on mukavasti paikkoja. Kallioita isännöivä Toni Fohlin tekee aktiivisesti kehittämistyötä sekä yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa. Uusia reittejä syntyy ja accessit pysyvät kunnossa, kun kiipeilijät muistavat käyttäytyä hyvin. Alueella on hyvin selvät ohjeet suomeksi, englanniksi ja venäjäksi siitä mitä kiipeilystä on sovittu paikallisten asukkaiden kanssa (lisätietoja Slouppi-foorumilta).

Trädikurssi jatkui eilispäivän teemoista tekemällä ensin tuttavuutta itse kallioon kiipeämällä hieman trädinä. Sen jälkeen opettelimme ankkurin rakentamista trädikamoista ja ankkurilla toimista tilanteessa, jossa joko liidaaja vaihtuu tai sama liidaaja jatkaa seuraavan köydenpituuden. Toisinsanoen pääsimme samalla siirtymään myös usean köydenpituuden reittien kiipeämiseen eli multi-pitchiin. Ihan todelliseen multi-pitchiin kalliossa ei riitä korkeus, mutta harjoittelimme asiaa tekemällä ankkureita useamman kerran parin kymmenen metrin matkalla. Vastaan tuli hyvin pian se todellisuus, että trädikamaa pitää olla aika runsaasti, että kiipeämisen jälkeen jää käteen vielä jotain, josta tehdä ankkuri. Harjoitteleminen oli joka tapauksessa antoisaa ja todella opettavaista.

Päivän päätteeksi kävimme vielä kävelemässä alueen toiseen päähän ja yllätyin joka mutkan takaa avautuvista uusista hienoista kallioista. Kiivettävää riittää todella paljon! Olisimme mielellämme jääneet vielä kiipeilemään lämpimässä säässä, mutta edessä odotti useamman tunnin ajomatka takaisin Pohjois-Savoon. Viikonloppu oli kuitenkin uskomattoman antoisa niin retkeilyn, kiipeilyn kuin mukavan kurssiseurankin osalta. Toivon pääseväni kesän aikana vielä roikkumaan Etelä-Suomen kallioilla.

Diman valokuvat

Posted on

When out of cams, go nuts

After the night accompanied by loud birds we took down the tent while it started to drizzle. We walked back to our car to meet the other people who were attending the trad climbing course. Before long we headed back to the forest and towards the Kakarsberget rock climbing cliffs. This area has many wonderful cracks that are ideal for trad climbing and also many bolted sport climbing routes.

First we discussed through the basics of abseiling and building the top anchor. I tried the first time to abseil without an ATC device and actually it goes rather smoothly using a carabiner and a HMS-knot. When the rain stopped we finally got to do some climbing too. After having an introduction on how to use the nuts and cams it was time to hug the rock. The plan was to first climb with a top rope and put in some protective devices, but somehow I found myself full body jamming in a chimney and leading trad. Well, as we say in Finland: practice is for those with no talent. I also succeeded to do some beautiful helmet jams and learned how to push a cam ahead of me in a large crack. A truly awesome day!

While we were about to call it a day it started to drizzle again, so we hurried back to the car. We drove to Iitti, since the second day of the course was going to take place at Reventeenvuori. Our course instructor, RCI Samuli Homanen, gave us a tip that we could camp near a beach and the place turned out to be perfect. We cooked out dinner before it was time to turn on my iPad and a small loudspeaker, so that we could enjoy the Eurovision Song Contest in out tent. The ESC finals from Vienna was a perfect entertainment after a long day.

There was an error connecting to smug. Please try again later.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com

Äänekkään linnunlaulun säestämien yöunien jälkeen purimme teltan tihkusateessa ja palasimme autolle odottamaan muita kurssilaisia. Ennen pitkää suuntasimme takaisin metsään ja kohti Kakarsbergetin kiipeilykallioita. Alueella on paljon hienoja trädikiipeilyyn sopivia halkeamia ja myös monia pultattuja sporttireittejä.

Kävimme aluksi läpi perusasioita laskeutumisesta ja ankkurin rakentamisesta. Tuli myös laskeuduttua ensimmäisen kerran ilman varmistusvälinettä ja hyvinhän se onnistuu myös sulkurenkaalla ja HMS-solmulla. Sateen loputtua pääsimme kiipeilemäänkin ja tutustuttuamme kiilojen ja camujen toimintaperiaatteeseen oli aika nousta seinälle. Ajatuksena oli toki aluksi vain laitella trädivarmistuksia yläköydellä, mutta jotenkin löysin itseni suoraan tekemästä kokovartalojammeja chimneyssa ja liidaamassa trädinä. No, lahjattomat treenaa. Tuli myös tehtyä kauniita kypäräjammeja ja opeteltua camun juoksutusta yhdessä isossa halkeamassa. Mahtava päivä!

Lopetellessamme alkoi taas sataa vettä, joten kiiruhdimme autolle, ettemme kastuisi. Kurssin toinen päivä on tarkoitus kiivetä Reventeenvuorella, joten ajoimme Iittiin ja leiriydyimme kurssiohjaajamme Samuli Homasen vinkkaamana uimarannan läheisyyteen. Ehdimme juuri sopivasti keittää iltaruokaa, kunnes oli aika virittää iPadin ja pikkukaijuttimen avulla kisakatsomo telttaan. Euroviisujen finaalilähetys Wienistä on mainiota viihdettä pitkän kiipeilypäivän päätteeksi.

Posted on

Tent, sweet tent

Today we put up the tent for the first time in this season with my friend Dima. We are staying in the forests of Kauhala, near Kirkkonummi. The reason to explore the woods in Southern Finland was to attend the traditional climbing course of Adventure Partners. Climbing starts early in the morning.

The tent was borrowed from Dima’s cousin (since we didn’t have large enough) and we put it up while ago. Now we are planning to have something to eat before going to sleep. The atmosphere as well as the actual temperature is pretty warm, 10°C (50°F).

There was an error connecting to smug. Please try again later.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com

Avasimme tänään telttailukauden Diman kanssa Kauhalan metsässä, Kirkkonummen lähellä. Etelä-Suomen puskiin meidät houkutteli Adventure Partnersin järjestämä kalliokiipeilyn jatkokurssi eli trädikiipeily, johon perehtyminen aloitetaan aamulla.

Iskimme äsken Diman serkulta lainatun teltan pystyyn ja nyt käymme iltapalan kimppuun. Niin tunnelma kuin ilmakin on lämmin, 10°C.

Posted on 1 Comment on Behind the wood shed

Behind the wood shed

Accompanied by a slight rain I headed north from Kuopio to Sorsasalo, which is on the left hand side right after the Kalla bridges. I left my car by a dirt road and walked a short distance in the dark woods to the Sorsasalo goahti – or actually it’s more like a BBQ shed than a goahti. There is parking space right next to the shed, but it is really nicer to walk than drive the road affected by rasputitsa (had to check that one from a dictionary). From the shed opens a beautiful view over the lake Kallavesi. Next to the BBQ shed is a wood shed (that is filled with way too large and hard junks of wood to be chopped with the poor axe) and behind it is a privy. When I walked down to the lake I noticed that this place serves also as a rest stop of a canoeing route.

The BBQ shed doesn’t have any floorboards and the benches are narrow, so I thought I have to sleep on the ground. Luckily I decided to check the privy before I was filling my mattress, because I found out that in the rear part of the wood shed is a small room. The space is approximately 2 x 3 m (6’6″ x 9’10”), sheltered from wind and rain, near the privy and there fits nicely 3 adults (and many more, if you really squeeze).

The rain has picked up, but I stay dry and comfy in my spacious housing. The summer is clearly coming, since the temperature doesn’t drop below 5°C (41°F). I have suffered from headaches after the nights spent outdoors and I think it’s caused by the tightness in my neck and shoulder muscles. That’s why I finally bought a travel pillow and wish for a relaxing night this time.

There was an error connecting to smug. Please try again later.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com

Pienen tihkusateen saattelemana ajoin tänään Kuopion pohjoispuolelle Sorsasaloon, joka on heti Kallaan siltojen jälkeen lännessä. Jätin autoni hiekkatien varrelle ja kävelin pimeässä metsässä lyhyen matkan Sorsasalon kodalle — tai itseasiassa kyseessä on ennemminkin grillikatos kuin kota. Auton saa parkkiin aivan grillikatoksen viereenkin, mutta kelirikon runtelemaa tietä pitkin on mukavampi kävellä kuin ajaa autolla. Grillikatokselta avautuu kaunis näkymä järvelle. Katoksen vieressä on puuvaja (joka oli täynnä turhan kookasta ja kovaa puutavaraa huonolla kirveellä käsiteltäväksi) ja sen takana huussi. Alas rantaan kävellessäni huomasin, että paikka on kylttien mukaan melontareitin varrella.

Grillikatoksessa on maalattia ja penkit ovat kapeat, joten ajattelin joutuvani tekemään petini suoraan maahan. Kävin onnekseni vilkaisemassa huussia ennen kuin aloin levittää patjaani ja huomasin puuvajan takaosassa olevan pienen huoneen. Noin 2 x 3 m kokoinen tila on hyvin suojassa, lähellä huussia ja nukkumaan mahtuu helposti kolme aikuista (tunkemalla monta enemmän).

Sade on yltynyt hieman aiemmasta, mutta tilavassa yksiössäni säilyy hyvin kuivana. Lämpötila on kylmimmillään 5°C, joten kesää kohti ollaan selvästi menossa. Olen kärsinyt aiempien reissujen jälkeen päänsärystä, joka on ollut seurausta hartioiden jumiutumisesta. Nyt otin mukaani hiljattain ostamani matkatyynyn, joten toivon rennompia unihetkiä.