24,11 km (15 miles)
834.7 / 2189.8 miles
Harpers Creek campsite, VA
I was cautiously optimistic in the morning that the rain forecasted for the entire day had moved on, because I didn’t hear the woefully familiar sound of falling raindrops on the roof of my tent. Those hopes were quickly dashed, as it started raining as I was packing. So I put on my rain kilt and charmingly wet-dog and sweat smelling rain jacket and set off.
Luckily the rain was very light for most of the day, and occasionally I was even able to take off my rain jacket. Along with a few other hikers I scrambled over to Spy Rock which required a bit of bouldering, a short way off the AT. At that moment it did not rain, and we even got a bit of a view.
The highlight of the day, and one of the spots I’ve been waiting for, was The Priest Shelter on the side of The Priest mountain. The tradition of through hikers is to come confess their sins to The Priest. This is accomplished by signing the shelter’s log book. Most of the confessions are in regards to breaking Leave No Trace principles or other good hiker customs, or funny anecdotes. One hiker had lit his fire with The Bible, another shared a motel room with a prostitute to save money, and a third (this was my favorite) had done his business in the vestibule of his tent. My confession will be available for reading when I get pictures and videos updated to the blog.
From The Priest the route continued in a downhill mirroring the uphill I had climbed yesterday. Although this five mile stretch went significantly faster. I sat down when I got to rest, and that’s when the rain that had stayed gentle all day turned into a monsoon. I could have camped below on the banks of Tye River, but I wanted to push on at least one more hill’s worth to make the next morning easier. So I continued despite the rain and once gain got thoroughly soaked. As I was pitching my tent – which I claim to do quite quickly now – it rained so hard that a puddle formed on top of the tent. Nevertheless it was blissful to get back inside the home that travels with me, change into dry clothes, and enjoy a tuna tortilla with a good book.
1 Message:
cURL error 6: Could not resolve host: api.smugmug.com
Olin aamulla varovaisen toiveikas, että koko päiväksi ennustettu vesisade olisi väistynyt, kun teltan kattoon ei käynyt jo valitettavan tutuksi tullutta ropinaa. Ne haaveet kuitenkin pyyhkiytyivät pian pois, kun pakatessani alkoi sataa. Sadehame sekä miellyttävästi märälle koiralle ja hielle haiseva sadetakki päälle ja matkaan.
Onneksi sade oli suurimman osan päivästä hyvin kevyttä ja hetkittäin saatoin jopa riisua sadetakin. Kävimme muutaman muun vaeltajan kanssa könyämässä pientä boulderointia vaativalle Spy Rockille, joka on lyhyen matkan päässä AT:lta. Sillä hetkellä ei satanut ja näimme jopa hieman maisemiakin.
Päivän kohokohta ja yksi odottamistani paikoista oli The Priest -vuoren rinteessä oleva The Priest Shelter. Läpivaeltajien traditiona on tulla tunnustamaan syntinsä The Priestille (suom. pappi). Ja tämä siis tapahtuu kirjoittamalla kyseisen shelterin lokikirjaan. Tunnustukset liittyvät usein Leave No Trace -periaatteiden rikkomiseen tai muihin hyvien vaelluskäytäntöjen vastaiseen toimintaan tai hauskoihin sattumuksiin. Yksi vaeltaja oli sytyttänyt nuotion Raamatulla, toinen jakanut motellihuoneen prostituoidun kanssa säästääkseen rahaa ja kolmas (tämä oli monien suosikki) ulostanut oman telttansa absidissa. Minun tunnustukseni pääsee lukemaan sitten kun saan kuvat ja videot päivitettyä blogiin.
The Priestilta reitti jatkui vastaavanlaisena alamäkenä kuin millaisen olin eilen noussut ylös. Tosin tämä viiden mailin pätkä meni huomattavasti nopeammin. Istahdin alas päästyäni lepäämään ja silloin koko päivän rauhallisena tullut sade muuttui kunnon monsuuniksi. Olisin voinut leiriytyä alas Tye Riverin varteen, mutta halusin edistää matkaa vielä yhden mäen verran helpottaakseni hieman huomista aamua. Niinpä jatkoin sateesta huolimatta ja kastuin taas kerran oikein kunnolla. Pystyttäessäni telttaa – ja väitän tekeväni sen jo aika nopeasti – satoi niin kovaa, että teltan päälle ehti tulla lätäkkö. Kaikesta huolimatta oli autuas tunne päästä taas mukana kulkevan kotini suojiin, vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja nauttia tonnikalatortillat hyvän kirjan kanssa.