Day 70: Sinking Creek Mountain

22,34 km (13.9 miles)
690.7 / 2189.8 miles
Audie Murphy Monument, VA

I woke up to Roo greeting Mainer as he passed. I went to get my food sack and as I returned to the tent it started to rain. I ate my breakfast in my tent, trying to motivate myself to go out into the rain, but luckily it stopped just as I got my morning preparations done.

I started climbing the agonizing uphill to Bruisers Knob. From there the route continued along Sinking Creek Mountain’s ridge, which was first a pleasingly level trail, but then turned treacherously rocky. Just the kind of terrain I like when climbing or day hiking, but on the AT the foot-trying rocky terrain isn’t usually delightful. Sometimes I get hit with a paradoxical feeling about the AT: I want it to be difficult, and I’m here because it is difficult, but it would still be nicer if it was easier.

And because the AT is the AT I, of course, came down hill next – just so that I could climb another hill. The climb to Brush Mountain was pleasant at first, but toward the end I started to be worn out. And the rain that had held off all day decided to finally come down. I had decided to make it up though, and then find a place to camp. I walked to Audie Murphy Monument, near which 82, Tin Cup, and Hot Tea were already setting up their tents. I joined them and went to take a gander at the monument. Audie Murphy is one of the most decorated WWII veteran in America (including three Purple Hearts and a Medal of Honor). He died here in a plane crash in the 70s. As I hung my food sack Minnie Mouse showed up too, and told us about having seen a bear under a mile away. Best then to keep the food in the tree than to get unexpected visitors.

Heräsin kuullessani Roon tervehtivän ohi kulkevaa Maineria. Kävin hakemassa ruokasäkkini ja palatessani teltalle alkoi sataa. Söin aamupalan teltassa yrittäen motivoida itseäni ulos sateeseen, mutta onnekseni sade loppuikin juuri saatuani aamutoimet tehtyä.

Lähdin nousemaan tuskastuttavaa ylämäkeä Bruisers Knobille. Sieltä reitti jatkui pitkin Sinking Creek Mountainin harjannetta, joka oli ensin mukavaa tasaista polkua, mutta muuttui sitten kaltevaksi kivikoksi. Juuri sellaista maastoa, josta pidän kiipeilyreissuilla ja päivävaelluksilla, mutta AT:lla jalkapohjia koetteleva kivikko ei yleensä ilahduta. Välillä iskee paradoksaalinen olo koko AT:sta: haluan sen olevan vaikea ja olen täällä siksi, että se on vaikea, mutta silti olisi mukavampaa, jos se olisi helpompi.

Ja koska AT on AT niin seuraavaksi tietysti laskeuduin alas – voidakseni nousta taas uudelle mäelle. Brush Mountainin nousu oli aluksi ihan miellyttävää, mutta loppua kohden aloin olla aivan puhki. Ja koko päivän itseään pidätellyt vesisade päätti myös viimein antaa tulla. Olin kuitenkin päättänyt nousta ylös asti ja etsiä sitten telttapaikan. Kävelin Audie Murphy Monumentille asti, jonka lähettyville olivat jo 82, Tin Cup ja Hot Tea pystyttämässä telttojaan. Liityin heidän seuraansa ja kävin vilkaisemassa myös monumenttia. Audie Murphy on Yhdysvaltain armeijan toisen maailmansodan veteraaneista eniten kunniamerkkejä saanut (mm. Medal of Honor ja kolme Purple Heartia). Hän kuoli täällä lento-onnettomuudessa 70-luvulla. Ripustaessani ruokasäkkiä puuhun ilmestyi paikalle myös Minnie Mouse, joka kertoi nähneensä karhun alle mailin päässä. Parempi siis säilyttää ruuat puussa kuin saada kutsumattomia vieraita.